Hehe...

Enpä tiedä lukeeko tätä enää kukaan, mutta sittenpähän yllätytte jos vielä eksytte tälle sivulle:)

Tämä syksy on mennyt älyttömän nopeasti. Ensimmäinen jakso koulussa meni yllättävän hyvin, ottaen huomioon sen kuinka paljon enemmän aikaa vietin sähköposteja kirjoitellen kuin läksyjä tehden. Päivittäin, yhä edelleen, mietin mitä Australiassa tapahtuu. Miten niillä menee? Onko ne yhdet vielä yhdessä? Mitä partiossa on tapahtunut? Millainen sää siellä on? Puoli vuotta on, myönnettäköön, älyttömän lyhyt aika, mutta silti siinä ajassa ehtii luomaan kontakteja ja tutustumaan upeisiin ihmisiin, jos vain haluaa.  Nytkin olen huomannut, että olen vasta tänne palattuani tullut läheisemmäksi ystäväksi joillekin, joiden kanssa en juurikaan viettänyt aikaani siellä. Mielenkiintoista... Onnistuin luomaan suhteita, joiden tiedän kestävän välimatkat, aikaeron, ja vuodet. Sitten kun nähdään taas, niin ilo on ylimmillään...

Olivialle, mun parhaalle vaihtarikaverille, kuuluu hyvää. Yhdessä ollaan keskusteltu mesessä ja ties missä siitä, kuinka upea meidän aikamme siellä oli, ja mitä kaikkea suunnitelmia meillä yhä on Australian varalle. Kummallakin tietenkin kamala ikävä, ja kiire takaisin. Kummankin perheet ovat tulossa käymään kotimaissamme. Olisi vain niin paljon helpompi keskustella kaikesta kasvotusten- olemme yllättävän samanlaisia. Miksi ihmisistä välittää kaikista eniten silloin, kun he eivät ole lähellämme?

Laura, ranskalainen vaihtari, viettää vielä viimeisiä viikkojaan in Oz. Sähköpostit lentelevät, tulihan meistäkin niin hyvät ystävät. Onneksi on tämä netti, ja valokuvien yms. lähettely on niin helppoa. Ayallakin, japanilaisella tytöllä, on viimeiset hetket edessä ennen kotiin lentoa.

Sain eilen postia. Dianelta. Tiesin odottavani heiltä kirjettä, mutta "yeaa right", posti toikin mulle karkkia, kirjeen ja upean scrapbookin, johon Diane oli liimaillut kaikkea ihanaa. Lehtileikkeitä, mun lempijuuston etiketin ja erilaisia postimerkkejä, joitain mainitakseni. Kaikki sellaisia asioita, joista hän tietää että pidän mielettömästi, ja joilla on merkitystä mulle. Ne ihmiset tuntee mut aivan liian hyvin...