Voi kuinka täällä on vihreää!! (ja taas pitaa, hups, opetella uusi nappäimistö ääkkösineen ja miksiköhän ihmeessa kysymysmerkki ei voi tulla samasta nappulasta kuin tuolla toisella puolen maailmaa....?) Oikeesti, noi koivut kylla tulee johonkin painajaisuniin viela...

Voi kuinka oli ihana uida jarvessä ja oikein hypätä veteen, juosten laituria pitkin, suoraan saunasta. Ja kuinka ihanalta ruisleipä maistuukaan, ja kylma maito ja mansikat. Kotona näyttää kaikki olevan ennallaan, mita nyt muutama huonekalu vaihtanut paikkaa. Ihan kuin en missaan olisi ikinä ollutkaan (vähän on kylla harjoittelemista tän näppaimistön kanssa:D).

Mun huoneessa sen sitten tuntee. Matkalaukku on edelleen oven suussa (tulin siis jo maanantaina), kaikki vaatteet ja ihan kaikki (jotka siis ihme ja kumma sain sullottua, mita ihmeellisimmissä sykkyroissa mun laukkuihin) on levitettyna pitkin lattiaa; en ole viela tehnyt niille yhtaan mitään. Kellot ovat kaikki australian ajassa, ja mielessäni mietin mita siellä nyt tekisin... Aikaero alkaa tuntua, kun aamulla herään aivan liian aikaisin; siellähän olisin jo lounastauolla koulussa. Ja kuinka paljon voikaan elämä ihan oikeasti muuttua yhden vuorokauden aikana. Hetki sittenhän olin viela Perthissä,maailman ihanimmassa kaupungissa, itkemassa lentokentalla... Ja seuraavaksi loysin itseni Helsinki-Vantaan lentokentalta, kaikkine tavaroineni, halaamassa perhettani, hymyillen; onpa mukava nahda... 24 tunnissa pitää vaihtaa kieli, jota puhut, ja koko elämä täytyy taas opetella uudestaan. Ihmiset vaihtuvat, ja ympäristö myös. Uudet kaverit jäivät sinne suremaan, ja vanhat kaverit taalla päässä iloitsevat nakemisestamme. Vaatii hetken sopeutuminen taas, mutta kylla se tasta lähtee, oikein vaan rytinällä...

Lahtoni australiasta oli kieltamatta varsin tyylikas; jätin sellaisen valokuva-albumi jutskan, jota olin jo viikkoja salaisesti kyhäillyt, tyynyni alle, jotta joku sen sitten loytaisi. Kyyneleet vaihtuivat koneessa hymyyn, kun Dianelta tuli kiitosviestejä- eihän heillä ollut harmainta hajuakaan, että olin sellaista tekemässa. No eivätpähän ainakaan ihan heti mua unohda:)

Jep, kai ma nyt meen nauttimaan suomalaisuuden eduista; syomaan ruisleipaa ja juomaan maailman parasta kahvia, ja tuijottelemaan ikkunasta ulos (on viela vahan vilpoista MENNÄ sinne); kesa-Suomi, onko oikeastaan mitaan sen kauniimpaa olemassa?