....istun tietokoneluokassa, talla samalla tietokoneella, jonka kanssa olen niin monet tunnit viettanyt. On musiikintunti ja kaikki ahertavat jonkun tehtavan kimpussa. Mun viimeinen musiikin tunti, joten onko silla nyt niin valia vaikka en teekkaan tuota research projectia? eipa kai.

Viimeinen paiva koulussa...Niin epatodellinen olo. Muutenkin enaa 2 yota jaljella.... Pitaisi kai aloittaa pakkaaminen (:>). en kylla edelleenkaan tieda mihin sullon kaikki tavarat, ja kaikki ihanat lahjat kavereilta...Niin paljon tavaraa, ja niin pieni matkalaukku...Niin monta tarinaa kerrottavana, niin monta valokuvaa, niin monta muistoa. Ja ihan kohta mun taytyy jattaa tama kaikki taakseni, ja palata takaisin, sinne mihin kai kuulun. Ja kuinka paljon olenkaan muuttunut! Arvostan kaikkea nyt niin paljon enemman kuin puoli vuotta sitten. Olen oppinut uusia asioita, en ainoastaan Australiasta tai elokuvista tai nuoteista, mutta oikeastaan koko maailmasta. Kaikki, ihan kaikki, on avautunut uudella tavalla, ja on mielettoman vaikea selittaa kuinka tarkea tama puoli vuotta on oikeasti ollut. Mutta silti on hankala uskoa, etta on aika lahtea; voi kuinka nopeasti aika onkaan kulunut!!!

Tanaan siis tiedossa pakkaamista, itkemista ja viimeistelya; lahjani hostperheelle ei ole viela(kaan) valmis. Huomenna mennaan toivottavasti for a bush walk, tai sitten rannalle jos on oikein kaunista. Sunnuntaiaamuna luon viimeiset katseet meidan kodille, ja siihen huoneeseen, jonka Rebekan kanssa jaoin. Viimeiset katseet, kun ajellaan tuttuja katuja pitkin lentokentalle....Hyvasti, Australia.

Lahden taalta hymyssasuin, kyyneleet silmissa, kaikki ihanat muistot mielessa. Jokainen paiva, jonka olen taalla viettanyt, tuntuu kuin eiliselta - niin hyvin on jok'ikinen hetki mielessa. Hetket, joita en ikina tule unohtamaan.

Nahdaan, (aivan liian) pian!