Moikka moi.

23 paivaa jaljella. MIHIN TAA AIKA OIKEIN MENEE????

Oon nyt musiikin tunnilla. Kahden viikon loma alkaa maanantaina, joten tanaan ja eilen koulu on ollut jo aika tyhja- ihmiset ottaa vahan "omaa lomaa". Joka luokassa on ollut kaksi tai jopa kolme oppilasta mun lisaksi:) (olisin jaanyt tanaan kotiin, jos me ei olisi paatetty pitaa piknikkia lounastauolla kavereiden kanssa.)

Mulla oli tyyliin lista, mista ma aioin kirjoittaa, mutta nyt ei tietenkaan tulee kaikkea mieleen. Anyways, on tosi mukava kun tassa on taa loma. Luulen, etta tanaan tai ainakin nyt viikonloppuna tehdaan Dianen kanssa lista kaikista paikoista joihin meidan pitaisi menna- oon niin iloinen etta ne vaan jaksaa vieda mua kaikkialle koko ajan. Ainakin yhteen kansallispuistoon ollaan menossa, ja joihinkin kaupunkeihin tassa 400 kilometrin sateella:) Saa nahda mihin aika riittaa. Surffaustunnit tosin taitaa jaada valiin; se paikka on suht kaukana ja se veisi niin paljon aikaa (ja sita paitsi saa on suht vilponen aamuisin ja ensi viikoksi on luvattu sateita.)

Viime viikon perjantaina oli Olivian laksiaiset- yksi vaikeimmista paivista tahan mennessa. Olivia, joka on siis vaihtari Sveitsista, oli yksi mun parhaita kavereita (ja on edelleen, valimatka vain kasvaa), joten kyyneleilta ei todellakaan saastytty. Siina koko illan katseltuani kuinka Olivia sanoi hyvasteja kaikille, mietin vain etta mitenkohan ma ajattelin selvita mun omista laksiaisista.... Voi itku. Tanaan nimittain jakelin jo kutsuja mun partyihin- sinne tulee kaikki joihin olen tutustunut taalla; koulukaverit, muutama tyyppi partiosta, sukulaiset ja porukkaa kirkosta. Me (tai siis Diane) vuokrataan yhden kahvilan ylakerta, koska naa ei mahtuisi meidan taloon:)... Noh, helpompaahan se on kerralla kaikki pyytaa, kuin seitsemat eri juhlat eri ihmisille, I reckon.

Tassa yksi paiva muutes, arvatkaas mita soin. Jep, kengurua! En tosin kauheesti kehuskele silla, mutta kuten Diane sanoi, taytyihan mun nyt kerran kengurua maistaa. JA SITA PAITSI, ma en tiennyt etta se oli kengurua, ennenkun olin jo syonyt sita. Se oli kieltamatta ihan hyvaa, ja terveellistakin, koska se on 97 prosenttisesti rasvatonta. Mutta lahinna se ajatus siita, MITA ma sanoin sai mut voimaan pahoin - ei noi IIIIHANAT kengurut ole tarkoitettu syotaviksi, and that's that.

Aijooo:) Nytpas muistinkin yhden hauskan tilanteen. Eraana paivana, olin ekana kotona koska mulla oli vapaatunti. KUKAAN ei ollut viela kotona sillon (yleensa Diane ja pojat on kotona ennen mua) joten mun piti itse avata ovi. No juu, kyllahan diane sen mulle joskus naytti, ehka maaliskuussa, etta miten se avataan. (Mun ei ole kertaakaan tarvinnut avata meidan ovea avaimella!!!!) Ja trust me, siina on joku sata kahvaa ja lukkoa (no okei, ehka kaksi...)... JOTEN, tappelin ainakin vartin sen kanssa, vaantelin ja kaantelin. Ei mitaan. Tappelin viela vahan lisaa, ja mietin etta voinko muka oikeesti vajota nain alas; hieman nolostuneena menin kysymaan naapurinsedalta apua:) Mukava ja avulias mies se oli, ja kiinnostuneena kuunteli mun selostusta "teidan vaikeista ovista joita vaihto-oppilaat eivat osaa avata":D. Please note, siltakin kesti hetki avata se bloody door:) Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin; paasin lopulta sisalle, puoli tuntia sen jalkeen kun saavuin meidan pihaan:D (yha edelleen toivon etta tama herrasmies ei ota asiaa puheeksi Dianen kanssa; olisiko pikkasen noloa:D)

Asiasta vasaraan. Pikkuhiljaa alkaa jo, kieltamatta, jannittaa ja kauhistuttaa kotiin tulo. Niin paljon on varmaan muuttunut, puolin ja toisin... Lahto tulee olemaan niin haikea, taalla on liian monta ihmista joita jaan kaipaamaan. Mieleen palautuu viimeiset paivat Suomessa sillon tammikuussa- taalta lahteminen on niin erilaista, koska en tieda naenko naita ihmisia enaa koskaan (tietenkin naan, mutta silti)- Suomesta lahdettyani tiesin etta takaisin on tultava. Se muuttaa asioita, you know. Entapa kaikki ihanat Aussi-ruuat??? Millon syon seuraavan kerran lihapiiraita (joiden pitaisi olla jokamiehenoikeus kaikkialla maailmassa), Dianen suklaahippukekseja, Caramello Koalia (aaah koalan muotoinen pala suklaata ja pehmeaa toffeeta:P) tai Chill-maitokahveja?? Millon murskaan seuraavan kerran eucalyptuspuun lehtia sormieni valissa, ja haistelen sita tuoksua, jota Suomessa loytaa vain niista kiukaalle heitettavista "hajuvesista" (voi sanahukka:D)?? Millon menen seuraavan kerran Perthiin shoppailemaan, entapa Kings Parkiin ihastelemaan tuon niin rakkaaksi, ja tutuksi, tulleen kaupungin aariviivoja? Niimpa niin. Niin monta ihanaa hetkea, ihania ruokia ja ihania ihmisia takana; kaikki niin tuttua ja turvallista.