Enpä tiedä lukeeko tätä enää kukaan, mutta sittenpähän yllätytte jos vielä eksytte tälle sivulle:)

Tämä syksy on mennyt älyttömän nopeasti. Ensimmäinen jakso koulussa meni yllättävän hyvin, ottaen huomioon sen kuinka paljon enemmän aikaa vietin sähköposteja kirjoitellen kuin läksyjä tehden. Päivittäin, yhä edelleen, mietin mitä Australiassa tapahtuu. Miten niillä menee? Onko ne yhdet vielä yhdessä? Mitä partiossa on tapahtunut? Millainen sää siellä on? Puoli vuotta on, myönnettäköön, älyttömän lyhyt aika, mutta silti siinä ajassa ehtii luomaan kontakteja ja tutustumaan upeisiin ihmisiin, jos vain haluaa.  Nytkin olen huomannut, että olen vasta tänne palattuani tullut läheisemmäksi ystäväksi joillekin, joiden kanssa en juurikaan viettänyt aikaani siellä. Mielenkiintoista... Onnistuin luomaan suhteita, joiden tiedän kestävän välimatkat, aikaeron, ja vuodet. Sitten kun nähdään taas, niin ilo on ylimmillään...

Olivialle, mun parhaalle vaihtarikaverille, kuuluu hyvää. Yhdessä ollaan keskusteltu mesessä ja ties missä siitä, kuinka upea meidän aikamme siellä oli, ja mitä kaikkea suunnitelmia meillä yhä on Australian varalle. Kummallakin tietenkin kamala ikävä, ja kiire takaisin. Kummankin perheet ovat tulossa käymään kotimaissamme. Olisi vain niin paljon helpompi keskustella kaikesta kasvotusten- olemme yllättävän samanlaisia. Miksi ihmisistä välittää kaikista eniten silloin, kun he eivät ole lähellämme?

Laura, ranskalainen vaihtari, viettää vielä viimeisiä viikkojaan in Oz. Sähköpostit lentelevät, tulihan meistäkin niin hyvät ystävät. Onneksi on tämä netti, ja valokuvien yms. lähettely on niin helppoa. Ayallakin, japanilaisella tytöllä, on viimeiset hetket edessä ennen kotiin lentoa.

Sain eilen postia. Dianelta. Tiesin odottavani heiltä kirjettä, mutta "yeaa right", posti toikin mulle karkkia, kirjeen ja upean scrapbookin, johon Diane oli liimaillut kaikkea ihanaa. Lehtileikkeitä, mun lempijuuston etiketin ja erilaisia postimerkkejä, joitain mainitakseni. Kaikki sellaisia asioita, joista hän tietää että pidän mielettömästi, ja joilla on merkitystä mulle. Ne ihmiset tuntee mut aivan liian hyvin...

Voi kuinka oli ihana uida jarvessä ja oikein hypätä veteen, juosten laituria pitkin, suoraan saunasta. Ja kuinka ihanalta ruisleipä maistuukaan, ja kylma maito ja mansikat. Kotona näyttää kaikki olevan ennallaan, mita nyt muutama huonekalu vaihtanut paikkaa. Ihan kuin en missaan olisi ikinä ollutkaan (vähän on kylla harjoittelemista tän näppaimistön kanssa:D).

Mun huoneessa sen sitten tuntee. Matkalaukku on edelleen oven suussa (tulin siis jo maanantaina), kaikki vaatteet ja ihan kaikki (jotka siis ihme ja kumma sain sullottua, mita ihmeellisimmissä sykkyroissa mun laukkuihin) on levitettyna pitkin lattiaa; en ole viela tehnyt niille yhtaan mitään. Kellot ovat kaikki australian ajassa, ja mielessäni mietin mita siellä nyt tekisin... Aikaero alkaa tuntua, kun aamulla herään aivan liian aikaisin; siellähän olisin jo lounastauolla koulussa. Ja kuinka paljon voikaan elämä ihan oikeasti muuttua yhden vuorokauden aikana. Hetki sittenhän olin viela Perthissä,maailman ihanimmassa kaupungissa, itkemassa lentokentalla... Ja seuraavaksi loysin itseni Helsinki-Vantaan lentokentalta, kaikkine tavaroineni, halaamassa perhettani, hymyillen; onpa mukava nahda... 24 tunnissa pitää vaihtaa kieli, jota puhut, ja koko elämä täytyy taas opetella uudestaan. Ihmiset vaihtuvat, ja ympäristö myös. Uudet kaverit jäivät sinne suremaan, ja vanhat kaverit taalla päässä iloitsevat nakemisestamme. Vaatii hetken sopeutuminen taas, mutta kylla se tasta lähtee, oikein vaan rytinällä...

Lahtoni australiasta oli kieltamatta varsin tyylikas; jätin sellaisen valokuva-albumi jutskan, jota olin jo viikkoja salaisesti kyhäillyt, tyynyni alle, jotta joku sen sitten loytaisi. Kyyneleet vaihtuivat koneessa hymyyn, kun Dianelta tuli kiitosviestejä- eihän heillä ollut harmainta hajuakaan, että olin sellaista tekemässa. No eivätpähän ainakaan ihan heti mua unohda:)

Jep, kai ma nyt meen nauttimaan suomalaisuuden eduista; syomaan ruisleipaa ja juomaan maailman parasta kahvia, ja tuijottelemaan ikkunasta ulos (on viela vahan vilpoista MENNÄ sinne); kesa-Suomi, onko oikeastaan mitaan sen kauniimpaa olemassa?

Viimeinen paiva koulussa...Niin epatodellinen olo. Muutenkin enaa 2 yota jaljella.... Pitaisi kai aloittaa pakkaaminen (:>). en kylla edelleenkaan tieda mihin sullon kaikki tavarat, ja kaikki ihanat lahjat kavereilta...Niin paljon tavaraa, ja niin pieni matkalaukku...Niin monta tarinaa kerrottavana, niin monta valokuvaa, niin monta muistoa. Ja ihan kohta mun taytyy jattaa tama kaikki taakseni, ja palata takaisin, sinne mihin kai kuulun. Ja kuinka paljon olenkaan muuttunut! Arvostan kaikkea nyt niin paljon enemman kuin puoli vuotta sitten. Olen oppinut uusia asioita, en ainoastaan Australiasta tai elokuvista tai nuoteista, mutta oikeastaan koko maailmasta. Kaikki, ihan kaikki, on avautunut uudella tavalla, ja on mielettoman vaikea selittaa kuinka tarkea tama puoli vuotta on oikeasti ollut. Mutta silti on hankala uskoa, etta on aika lahtea; voi kuinka nopeasti aika onkaan kulunut!!!

Tanaan siis tiedossa pakkaamista, itkemista ja viimeistelya; lahjani hostperheelle ei ole viela(kaan) valmis. Huomenna mennaan toivottavasti for a bush walk, tai sitten rannalle jos on oikein kaunista. Sunnuntaiaamuna luon viimeiset katseet meidan kodille, ja siihen huoneeseen, jonka Rebekan kanssa jaoin. Viimeiset katseet, kun ajellaan tuttuja katuja pitkin lentokentalle....Hyvasti, Australia.

Lahden taalta hymyssasuin, kyyneleet silmissa, kaikki ihanat muistot mielessa. Jokainen paiva, jonka olen taalla viettanyt, tuntuu kuin eiliselta - niin hyvin on jok'ikinen hetki mielessa. Hetket, joita en ikina tule unohtamaan.

Nahdaan, (aivan liian) pian!

Mutta iloisempiin uutisiin. Nyt on koululomat, aika on kulunut tosi nopeesti- kahden viikon loma jo melkein takana. Viime viikolla Malcolmin vanhemmat ja yksi serkkupoika oli meilla kylassa, eika me juurikaan tehty mitaan kummempia. AI joo, menin  tosin cityyn (perth) Timin kanssa; siella oli LUNTA! Ne oli rakentanu sellasen lumikasasysteemin isoon telttaan, jotta lapset paasee laskemaan makea.... Voihan epatoivo:) Sellasta feikkilunta...

Perjantaiaamuna kavin Fremantlessa pyorahtamassa, ihania kaupunki ja aah niita kahviloita. Perjantai-iltana lahdin Malcolmin kanssa partioleirille Margaret Riveriin, joka on 3 tunnin ajomatkan paassa taalta. Me nukuttiin se viikonloppu sellasessa mokissa, missa kaveli VALTAVA hamahakki siella SISALLA, seinalla. Disgusting. Ja se vessa, voi jestas, sellanen kyhyelma neljasta pellinpalasta ja reika keskella. Ovi pysyi kiinni kun vahan potki ensin:D Ja suihkujahan ei tietenkaan ollut. Se oli kylla ihan jees, keskella metsaa, in the bush ja aamulla eka aani minka kuulin oli Kookaburran (lintu) laulu, tai oikeestaan nauru. Se kuulostaa ihan ihmisen naurulta! ihana aani. No, lauantai ja sunnuntai aamu kului abseilatessa (en oikeesti tieda tota sanaa suomeksi) mutta siis tarkoitan sita, kun laskeudutaan kallioita alas koysien ja vaijereitten varassa, you know what i'm talking about, don't you? Oli ihan mielettoman upeeta, se pisin rinne oli noin 25 metria ja sen lopussa oli overhang, eli vaan roikuttiin koyden varassa alas... Tosi vaikee selittaa (suomeks:D) mutta hauskaa oli. Vetta satoi, mutta eihan se mitaan haitannut. Iltapaivalla mentiin luoliin, rammittiin kaikenkokoisten kivirykelmien lapi ja tikkaita ylos ja alas. Taskulamput oli ainoa valonlahde- kokemuksia. Illalla syotiin illallista partiolaisten kanssa (ne nukkui eri paikassa kuin me) - voi yoks, suoraan sanoen. Se oli sellasta ruskeeta mossoa, missa oli ainakin papuja, jotain lihaa, raakaa taikinaa (mitahan sekin siella teki) ja muita nimeltamainitsemattomia/tunnistamattomia raaka-aineita. kylla muuten suomessa partioleiriruoka on PIKKASEN parempaa:D huippuviikonloppu siis oli.

talla viikolla oon pyoriny vahan kaikkialla. tanaan olin perthissa ayan (japanilainen vaihtari) kanssa, huomenna toiseen kauppakeskukseen yhden Amandan kanssa ja siita suoraan Marien synttaripartyihin. Lauantaina Fremantleen tapaamaan Laura (ranskalainen vaihtari) ja illalla on mun laksiaiset. Sunnuntaina footy-peliin Marien kanssa ja maanantaina kai Perthin elaintarhaan Ayan kanssa. Tiistaina kouluun. Fiuh. Ja seuraavana sunnuntaina kotiin...

Kai me sitten ihan kohta nahdaan. (:>)

23 paivaa jaljella. MIHIN TAA AIKA OIKEIN MENEE????

Oon nyt musiikin tunnilla. Kahden viikon loma alkaa maanantaina, joten tanaan ja eilen koulu on ollut jo aika tyhja- ihmiset ottaa vahan "omaa lomaa". Joka luokassa on ollut kaksi tai jopa kolme oppilasta mun lisaksi:) (olisin jaanyt tanaan kotiin, jos me ei olisi paatetty pitaa piknikkia lounastauolla kavereiden kanssa.)

Mulla oli tyyliin lista, mista ma aioin kirjoittaa, mutta nyt ei tietenkaan tulee kaikkea mieleen. Anyways, on tosi mukava kun tassa on taa loma. Luulen, etta tanaan tai ainakin nyt viikonloppuna tehdaan Dianen kanssa lista kaikista paikoista joihin meidan pitaisi menna- oon niin iloinen etta ne vaan jaksaa vieda mua kaikkialle koko ajan. Ainakin yhteen kansallispuistoon ollaan menossa, ja joihinkin kaupunkeihin tassa 400 kilometrin sateella:) Saa nahda mihin aika riittaa. Surffaustunnit tosin taitaa jaada valiin; se paikka on suht kaukana ja se veisi niin paljon aikaa (ja sita paitsi saa on suht vilponen aamuisin ja ensi viikoksi on luvattu sateita.)

Viime viikon perjantaina oli Olivian laksiaiset- yksi vaikeimmista paivista tahan mennessa. Olivia, joka on siis vaihtari Sveitsista, oli yksi mun parhaita kavereita (ja on edelleen, valimatka vain kasvaa), joten kyyneleilta ei todellakaan saastytty. Siina koko illan katseltuani kuinka Olivia sanoi hyvasteja kaikille, mietin vain etta mitenkohan ma ajattelin selvita mun omista laksiaisista.... Voi itku. Tanaan nimittain jakelin jo kutsuja mun partyihin- sinne tulee kaikki joihin olen tutustunut taalla; koulukaverit, muutama tyyppi partiosta, sukulaiset ja porukkaa kirkosta. Me (tai siis Diane) vuokrataan yhden kahvilan ylakerta, koska naa ei mahtuisi meidan taloon:)... Noh, helpompaahan se on kerralla kaikki pyytaa, kuin seitsemat eri juhlat eri ihmisille, I reckon.

Tassa yksi paiva muutes, arvatkaas mita soin. Jep, kengurua! En tosin kauheesti kehuskele silla, mutta kuten Diane sanoi, taytyihan mun nyt kerran kengurua maistaa. JA SITA PAITSI, ma en tiennyt etta se oli kengurua, ennenkun olin jo syonyt sita. Se oli kieltamatta ihan hyvaa, ja terveellistakin, koska se on 97 prosenttisesti rasvatonta. Mutta lahinna se ajatus siita, MITA ma sanoin sai mut voimaan pahoin - ei noi IIIIHANAT kengurut ole tarkoitettu syotaviksi, and that's that.

Aijooo:) Nytpas muistinkin yhden hauskan tilanteen. Eraana paivana, olin ekana kotona koska mulla oli vapaatunti. KUKAAN ei ollut viela kotona sillon (yleensa Diane ja pojat on kotona ennen mua) joten mun piti itse avata ovi. No juu, kyllahan diane sen mulle joskus naytti, ehka maaliskuussa, etta miten se avataan. (Mun ei ole kertaakaan tarvinnut avata meidan ovea avaimella!!!!) Ja trust me, siina on joku sata kahvaa ja lukkoa (no okei, ehka kaksi...)... JOTEN, tappelin ainakin vartin sen kanssa, vaantelin ja kaantelin. Ei mitaan. Tappelin viela vahan lisaa, ja mietin etta voinko muka oikeesti vajota nain alas; hieman nolostuneena menin kysymaan naapurinsedalta apua:) Mukava ja avulias mies se oli, ja kiinnostuneena kuunteli mun selostusta "teidan vaikeista ovista joita vaihto-oppilaat eivat osaa avata":D. Please note, siltakin kesti hetki avata se bloody door:) Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin; paasin lopulta sisalle, puoli tuntia sen jalkeen kun saavuin meidan pihaan:D (yha edelleen toivon etta tama herrasmies ei ota asiaa puheeksi Dianen kanssa; olisiko pikkasen noloa:D)

Asiasta vasaraan. Pikkuhiljaa alkaa jo, kieltamatta, jannittaa ja kauhistuttaa kotiin tulo. Niin paljon on varmaan muuttunut, puolin ja toisin... Lahto tulee olemaan niin haikea, taalla on liian monta ihmista joita jaan kaipaamaan. Mieleen palautuu viimeiset paivat Suomessa sillon tammikuussa- taalta lahteminen on niin erilaista, koska en tieda naenko naita ihmisia enaa koskaan (tietenkin naan, mutta silti)- Suomesta lahdettyani tiesin etta takaisin on tultava. Se muuttaa asioita, you know. Entapa kaikki ihanat Aussi-ruuat??? Millon syon seuraavan kerran lihapiiraita (joiden pitaisi olla jokamiehenoikeus kaikkialla maailmassa), Dianen suklaahippukekseja, Caramello Koalia (aaah koalan muotoinen pala suklaata ja pehmeaa toffeeta:P) tai Chill-maitokahveja?? Millon murskaan seuraavan kerran eucalyptuspuun lehtia sormieni valissa, ja haistelen sita tuoksua, jota Suomessa loytaa vain niista kiukaalle heitettavista "hajuvesista" (voi sanahukka:D)?? Millon menen seuraavan kerran Perthiin shoppailemaan, entapa Kings Parkiin ihastelemaan tuon niin rakkaaksi, ja tutuksi, tulleen kaupungin aariviivoja? Niimpa niin. Niin monta ihanaa hetkea, ihania ruokia ja ihania ihmisia takana; kaikki niin tuttua ja turvallista.

Taa viikko on ollut aika kiireinen. Keskiviikkona meilla oli outdoor ed assignment- suunnistustesti. Ajeltiin bussilla ylos vuorille ja suunnistettiin eraassa puistossa. Suunnistus meni hyvin, rammittiin pusikossa, in the bush, jonka jalkeen vaatteita koristi "double cheese"- sellanen inhottava piikkikasvi, joka takertuu joka paikkaan. Eksyttiin vasta siina vaiheessa, kun ope yritti johdattaa koko luokkaa pikaruokapaikkaan lounaalle... Oli niin tietavinaan sen tien, mutta pah, kuinkahan monta kilometria me kaveltiin vaaraan suuntaan (ylamakeakin viela!!:D) Eilen illalla oli meidan koulun tanssiesitys vanhemmille ja sisaruksille. Kahden ja puolen tunnin show onnistui aika hyvin. Itse, tanssimisen lisaksi, juoksin ympari pihoja (vesisateessa) ja yritin metsastaa aina seuraavaa tanssiporukkaa valmiiksi odottamaan vuoroaan. Hauskaa oli, kieltamatta.

Taa musiikin tunti on juuri loppumassa, joten aika kerata tavarat kasaan. Vi ses, C ya, palaillaan....

Nojoo, back to school work...

Meilla oli siis AFS Final Camp. Ehka iloisin, mutta myos surullisin viikonloppu pitkaan aikaan. Ja niin kiire, perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan olin liikenteessa. Laura, vaihtari Ranskasta, tuli meille perjantai-iltapaivalla ja me mentiin Cityyn, Perthiin shoppailemaan. Oli ihana nahda, viimeisesta kerrasta on ainakin kuukausi. Leiri alkoi perjantai-iltana ja lopeteltiin lounaaseen sunnuntaina. Siita suoraan samalla vauhdilla vahan sightseeing ajelua perheen kanssa, ajeltiin vuorilla ja Swan Valleyssa, missa on ainakin ihana suklaatehdas, kymmenia viinitarhoja ja mukavia second hand-kauppoja.

Mutta siis toi leiri. Perjantai-ilta oli vahan kuin olisi kotiin palannut. On se niin uskomaton fiilis, kun me oltiin (ja ollaan edelleen) ihan kuin parhaita kavereita, vaikka suurimman osan kanssa viimeksi nahtiin silla helmikuun leirilla. Halailtiin ja kyseltiin miten sun elama on mennyt:) Jatkettiin ihan siita mihin viimeksi jutut jai... Koko viikonloppu me juteltiin, siita mita kaikkea ollaan tehty, mika jai tekematta, kuinka sanoa hyvastit perheille. Alettiin ihan tosissaan tajuamaan etta apua, me ollaan menossa kotiin! Sunnuntaiaamu oli raskain, meilla oli sellanen hiljentymisjuttu kynttiloiden kanssa; mietittiin meidan vuotta (tai no puolta vuotta). Ulkona satoi vetta kaatamalla; oli niin haikee olo. Istuttiin ringissa, nojailtiin toisiimme ja itkettiin. Vessapaperirulla lensi huoneen toisesta paasta toiseen, kun nenaliinat loppu jo aikoja sitten.... Me ei enaa ikina kokoonnuta noille leireille, ei talla porukalla. Ja naa ihmiset ihan oikeasti oli kuin toinen perhe.... Epatodellista. Me tehtiin taa yhdessa, ja ihan just kohta se kaikki on vain muistoja ja valokuvia...

Siita hetkesta kun Diane sanoi: "oliskohan Jenni aika lahtea" (siis leirilta pois) siihen kun oikeesti istuin autossa, kesti ainakin puoli tuntia. Kaikkia oli halattava - hymy korvissa, kyyneleet silmissa vannottiin ikuista ystavyytta ja Aussie-tyyliin viimeiset sanat olivat See ya, nahdaan.

5 viikkoa jaljella. Silti yksi kuudesosa koko ajasta, mutta ash, ei tata aikaa voi oikeesti laskea kun taa on jo tallasta henkista taistelua tunteiden kanssa. Olivia lahtee viikon paasta, millonkohan mekin seuraavan kerran nahdaan. Ostin pahvilaatikon, jotta voin lahettaa tavaraa suomeen- en vain haluaisi miettia viela minkaan sortin pakkaamisia. (se vaan vie younet kun pahkailen mihin ihmeeseen ma sullon ja tungen ja heitan kaikki tavarat....:D)

Aikaa rentoo naa vikat viikot kylla tulee olemaan. Kaksi viikkoa koulua, sitten on kahden viikon loma ja viimeinen viikko koulua- kai ma ainakin heiheit tulen kouluun sanomaan. Viikonloppuja on niin vahan, ja tuplabuukkausta vaikka kuinka ja paljon. Perhe tietenkin odottaa etta vietan aikaa niiden kanssa, mutta sitten on myos kaikki muut suunnitelmat kavereiden kanssa, kuten viimeiset shoppailut yms... Ja jos kaikki menee hyvin, niin Aya (vaihtari japanista) ja mina mennaan surffaustunneille lomalla! Upeeta:) Mutta se ei ole varmaa viela, koska Dianellakin on kaikkia salaisia lomasuunnitelmia, joista ma en tieda mitaan, mutta joissa mun olis silti oltava mukana.

Ja Aussie rules football pelikin on nahtava; kauhee kun sita aina liian myohaan tajuaa mita kaikkea viela pitaisi tehda ja sit aikaa on liian vahan. Mutta ma tulen tanne takaisin, en tosin tieda koska ja kenen kanssa, mutta varmaa on etta takaisin tullaan...Jonain paivana. 6 kuukautta on vaan niin lyhyt aika; just kun oppii tuntemaan kaikki ihmiset ja paikat niin sitten on jo lahdettava kotiin. So wrong.:)

Tulipas tasta outo kirjoitus, enpa kauheesti kertonut mita kaikkea olen tehnyt, mutta juu... Kohtahan me jo nahdaan, kerron sitten lisaa:)

Tosin onhan tassa viela 7 viikkoa jaljella. Just eilen dianen kanssa mietiskeltiin ja soviteltiin kalentereita yhteen- niin monta paikkaa viela nakematta ja kokematta. Kaikki viikonloput suunnilleen taynna ohjelmaa, ja sit pitaisi viela ehtia viettaa aikaa kaikkien ystavien kanssa - sita normaalia arkea, jota mulla on ollut niin vahan... Se loma, joka oli unohtumattoman ihana, pakko myontaa, vaan varasti niin paljon aikaa... (Mutta olen edelleen tosi iloinen etta nain sen kaiken...)

Anyways, viime sunnuntaina leivoin kuulkaas pullaa:D Oli aika koettelemus, kun piti miettia ja vaannella ja kaannella kaikki ainekset in english, mutta onnistuu se pulla kuivahiivalla ja aussie-margariinillakin:) Tuli suht (suomi)kotoisa olo, kun koko talo tuoksui korvapuustilta. Ja oli muuten jymymenestys, koko perhe tykkasi ja aika nopeasti se koko satsi katosi kaapista:)

Nautiskelkaa te vain suomen kesasta, ootte varmaan ruskeempia kun mina kun tuun takaisin:) Taalla aamut on suht kylmia, eilen oli aivan jaatavaa kun tuulikin viela, mutta paivisin on ollut hieman paalle 20 astetta - auringossa on lammin. Huomenna onkin tarkoitus menna rannalle, have a barbie there before going to a AFS meeting. Just tata niin aussiemeininkia, jota tulee kylla ikava- mennaan rannalle ja siella grillaillaan hodarit lounaaksi. Makkaraa, sipulirenkaita ja tomato sauce, oh yummy:D Viikon paasta onkin jo AFS FINAL CAMP; voi voi voi voi, kotimatka lahestyy niin uhkaavasti...

Jep, kai mun pitais tehda jotain koulujuttujen(kin) eteen. Oon enkun tunnilla nyt, joten pitaisi valmistella puhe ensi torstaiksi. Aiheena on kuinka nuoria kohdellaan mediassa; ei mikaan turhan helppo juttu, joten ehka lopettelen tahan:)

oon tainnu vahan laiskistua tan blogini kanssa, anteeksi siita! Kotona mulla vaan yleensa on niin vahan aikaa koneella, koska meita on seitseman aina jonossa:) Nytkin oon itseasiassa koulussa. Mulla on tutorialia, joka on niinkun laksyjentekoaikaa, mutta koska mulla ei ole laksyja niin voin ihan hyvin kirjoitella tanne:)

On ihan jarkyttavaa kuinka nopeasti aika menee. Ennen tasmanian reissua ei oikein ehtiny tekemaan mitaan, suunniteltiin vaan sita ja odotettiin lahtopaivaa. Sitten oltiinkin puolitoista kuukautta poissa, ja nyt mulla on enaa 2 kk jaljella. Varsinkin viikonloppuja on liian vahan, kun niin paljon pitais viela nahda ja kokea. Onneksi mulla on heinakuussa kahden viikon loma koulusta, joten ehtii vahan enemman:)

Loman jalkeen on ollut tosi mukavaa, kun tuntee ihmisia paremmin ja oon myos saanut uusia ystavia. Olivia, sveitsilainen vaihtari, on yksi tarkeimmista ja on ihan kauheeta kun han lahtee kuukautta ennen mua. Aya, japanilainen vaihtari, on taalla koko vuoden- voisinpa makin olla!

Pari viikkoa sitten olin Rottnest Islandilla partiolaisten kanssa. Se on paikallisten lomasaari, ihmiset menee sinne pyorailemaan ja nauttimaan ihanista rannoista. Me tosin mentiin keraamaan roskia, mutta hauskaa meilla silti oli. Nukuttiin teltoissa footy-kentalla ja ihasteltiin quokkia, sellasia rotannakoisia elaimia, jotka melkein kiipes syliin ruuan perassa. Ne on siis paljon sopompia kuin rotat! Aurinko paistoi koko viikonlopun ja kuutamo oli niin mielettoman upea sillon illalla; en oo ikina nahny niin tarkkoja varjoja jotka taa kuu meista muodosti...(khmmmm, kyllapa nyt mun suomen kieli takkuilee ja pahasti!!)

Viime viikonloppuna olin, ah, shoppailemassa cityssa. Oltiin Harbourtownissa, joka on kauppakeskus taynna outlet-kauppoja, eli kaikki on aina alennuksessa. Ihana paikka, mitapa muuta voisin siita sanoa...:) Australiassa ihan yleensakin on halvempaa kuin Suomessa, joten toi paikka on kylla jotain niin ihanaa etta:) Sellasen normipaidan, mista suomessa pitais maksaa noin 20 euroa, saa harbourtownista kuudella eurolla.

Vahan kylla jo kauhistuttaa etta mihin ma tungen kaikki tavarani heinakuussa- lentokoneilla kun on ne painorajoitukset:S Kaiken muun "normaalin", kuten uusien vaatteiden, koulupapereiden ja kaikkien lipukkeiden lisaksi mulla on kauhee pino esitteita meidan lomalta, jotka pitais kayda lapi ja miettia mita tarvitsee valokuva-albumia varten... Se oli sillon niin helppoa sailoa niita pahvilaatikossa peravaunussa, mutta nyt se sama kasa on meidan huoneen lattialla ja sille pitais tehda jotain...:)

Tanaan on ihanan lammin paiva (lampotila noin 25), ja me vissiin mennaan rannalle koulun jalkeen. Jippii! On kiva kun valilla tanne talven keskelle sattuu tallasia lampimia paivia:)

Ensi viikonloppu on, jes, 4 paivan viikonloppu. Perjantaina kaikki opet on jossain, joten meidan ei tarvitse tulla kouluun, ja maanantai on public holiday. Me vietetaan se viikonloppu partioleirilla- joku ihmeen perheleiri, saa nahda:) Mutta se leiri on vuorilla, in the bush, joten luonto ainakin on todella kaunis.

Taa viikko on aika kiireinen erilaisten (koulu)juttujen kanssa. Parin tutkielman palautus (ehka saan lisa-aikaa - en oo turhan paljoa tehny niiden eteen viela...:D), ja torstain "kokokoulunkokoontumisessa" meidan vaihtareiden pitaa ilmeisesti puhua jotain meidan kotimaista, koulusta ja muusta, joten sitakin on mietittiva. Perjantaihin mennessa pitaisi myos lahettaa muutama valokuva yhteen kilpailuun, jonka Diane bongasi lehdesta; lomalla tuli rapsittya "muutama" aika kaunis kuva, ainahan voi yrittaa:)

Aijuu, ja viime keskiviikkona oltiin baletissa Perthin His Majesty's Theatressa; school excursion. OIi hieno esitys (The taming of the shrew oli sen nimi) ja koko sali tays koulupukuisia oppilaita, jotka ei kerta kaikkiaan osaa kayttaytya ihmisiksi. Mielenkiintoinen kokemus anyway. Syotiin subwayt lounaaksi kaupungilla ja kotimatkalla junassa kuuntelin sveitsilaista musiikkia olivian kanssa. Cultura exchange lienee paivan sana taallapain.:)

Jep, tassa teille kerrankin "kunnon" viesti, nyt taytyy lopetella, kello soi NYT.